Ressaan täällä kun ei pikkukaverille kelpaa ruoka. Erittäin epäkiinnostunut matosista, joita olen tarjoillut. Huolehdin ehkä turhaan, mutta huolehdimpa kuitenkin.

Viimeeksi kelpasi safka silloin kun saapui, eli siis 12. päivä. Sen jälkeen ei ole maistunut, ehkäpä hän vielä sulatteleepi sitä.

Aktiivinen on ollut kyllä. Käpöttelee ympäriinsä purkissa ja välillä nyhjöttää paikoillaan. Talouspaperin pahanen on pidetty kosteana, että olisi hyvä olla.

Kaikki siis kuten pitääkin.

Jauhiksetkin jakselee hyvin, koppakuoriaisten määrä on lisääntymään päin.

Pari kertaa on pikkukaveri ollut kädessäkin, eikä tosissaan ole sen kammottavampi kuin tavalliset pikkuset hämperöisetkään. Kiehtova olento suorastaan.

Pitäisi tuo turha huolehtiminen yrittää lopettaa tuosta syömisestä, se syö sitten kun syö ja sillä sipuli.